”Hevonen oli kyllä talon tärkein työläinen. Aina varmistethin, että hevoselle oli ruokaa, niin tärkeä apu se oli heinänteossa, puumettällä ja savotoilla, ojan kaivuussa ja peltotöissä."
"Savotalla olhet hevoset viethin alkukesästä laitumelle, vaikka vaaranlaithan, ja sielä net sai vaphana kirmata koko kesän. Heinätöihin haethin ja viethin takasi."
"Ei net minhen menhe, ylhens oli vaara toishala, ja jänkkä toishala. Syksyllä net sitte haethin kotia, ko laitumelta loppu syötävä ja valmistau’uthin talven tulhon ja töihin.”

Kittilän murretta, puhuja on Kallon Kivijärveltä, läheltä Kolarin ja Kittilän rajaa.
Hevosten kesäloma
Kittilässä oli ennen tapana antaa hevosille kesäloma, Hevoset päästettiin vapauteen kaukaisiin metsiin. Vain muutama hevonen jätettiin kylään kotitarveajoja varten. Yhdellä hevosella oli kello, jonka saman kylän hevosporukka tunsi ja pysyi näin koossa. Ruskan aikaan haettiin hevoset takaisin kotiin. Muutaman miehen voimin kuljettiin pitkin metsiä ja kuunneltiin kellojen ääniä. Lopulta kohdattiin oman kylän hevosten ryhmä. Kun kellokkaallekin oli saatu päitset, seurasi koko hevostokka nöyrästi taluttajaa (Yrjö Niemelä, 1989 Ounasjoen maa, sivu 105).